sunnuntai 26. elokuuta 2012

Biisi

Tämä biisi on nostanut kyyneleet silmiini viime päivinä: 

http://www.youtube.com/watch?v=u2eVAELi9FE


Taustoja



Olen viime aikoina seuraillut blogien välityksellä monen lapsettomuuden kanssa painivien elämää ja olen monesti sanut lohdutusta tälle raskaalle tielle muiden teksteistä. Nyt ajattelin itsekin alkaa kirjoittamaan, sen minkä työn ja harrastustoiminnan ohella ehdin :) Pahoittelen jo heti alkuunsa, etten ole mitenkään loistava kirjoittaja.

Taustoista sen verran että itse olen alta kolmikymppinen ja mieheni hieman yli kolmikymppinen. Olen itseni ja muiden mielestä ollut aina äidillinen ihminen, olen etenkin nuorena hoitanut paljon lapsia. Hoivaviettini ansiosta olen myös hakeutunut hoitoalalle. Minulla on aina ollut suurena haaveena saada paljon lapsia ja tässä sitä nyt sitten ollaan :'(.

 2010 syksyllä jätimme ehkäisyn pois ja lapsi on ollut siitä lähtien tervetullut meidän elämään. Aika kului ja kului mutta plussaa ei näkynyt. Ajattelin että kyllä se tästä, otetaan vain rennosti. 2011 syksyllä kävin yksityisllä gynekologilla, joka totesi PCO-maiset munasarjat. Minullahan siis kierto on aina ollut ilman pillereitä sen 30-50, joten tiedossani oli että helppoa raskautuminen ei olisi. Rakas mieheni sai lähetteen simppa-analyysiin. Kolme viikkoa pitkää odotusta ja saimme klinikalta postia, jossa selvisi että kaverit olivat hieman liian hitaita ja määräkään ei päätä huimannut, joten soitin gynekologilleni joka lähetti mieheni vielä hormoniverikokeisiin sekä ultraääneen, niiden puolesta kaikki olivat ok. Osasin kääntää "kaikki" parhainpäin ja eteenpäin mentiin, voi sitä tsemppauksen määrää mitä itselleni pystyin antamaan. Julkiselle puolelle jonottelimme 6kk, aika kului nopeasti. Ai miksi julkinen? Koimme sen parhaaksi, sillä pelkäsimme että mikäli haluaisimme edetä niin nopeasti kuin mahdollista, ei tulisi kuin sutta ja sekundaa. 

Helmikuussa 2012 oli ensikäynti naistentautien poliklinikalla, gynekologi oli mielissään kun kaikki tarvittavat kokeet olivat jo valmiina otettuina. Sain pistosohjauksen ja sovittiin että seuraavista menkoista aloitettaisiin ensimmäinen IVF/ICSI-hoito lyhyellä kaavalla. Voi hitto sitä mieletöntä positiivisuutta ja tarmoa mikä mielen valtasi, oisin jaksanut vaikka mitä. Olin ihan varma että kyllä tämä onnistuu. 

No maaliskuun lopulla pääsimme punktioon TAYS.n, jännitin punktiota todella paljon mutta ajattelin pärjääväni ilman rauhoittavaa. Heh, tottakai meikä sitten meni ja pyörtyä pöksäytti sinne. Päätin että seuraavalla kertaa otan rauhoittavaa kiitos :D. Punktion jälkeen hoitaja tuli kertomaan että olivat saaneet saaliiksi 12 kaunista munasolua. Myöhemmin selvisi että 9 niistä olivat kypsiä, 6 hedelmöittynyttä ja 5 jakautunutta. Kolme päivää punktiosta oli siirto, jossa siirrettiin kaksi 1,5 laatuista 6soluista (olisi pitänyt olla ainakin 8soluisia) alkiota. Alkioiden laatu oli pettymys. Kolmea vielä jatkoviljeltiin mutta ne pikkuiset sitten menetettiin. Kahdenviikon kuluttua testiin ei piirtynyt kuin yksi viiva :( . Tulin niin korkealta ja kovaa. Olin niin rikki monta kuukautta että en tiennyt enää mitä tehdä, hyvä kun töissä jaksoin käydä. Klinikan hoitaja kertoi että olisi mahdollista vielä keväällä toteuttaa yksi hoito mutta menkat ne päättivät toisin ja näin jälkeen päin ajateltuna kesätauko teki ihan hyvää.

Nyt taas kohti uusia tuulia ja lokakuusta olisi tiedossa 2.ICSI-hoito.