Rääpäle

Huomenna olisi ensimmäinen neuvola, tänään kävin labroilla ja siinä samassa otettiin myös veriseula. Mietin kyllä aluksi ettei siihen seulaan lähdettäisi mutta se tuli nyt vähän kuin vahingossa. Tänään töissä ihana gynekologi ultrasi ja sielä se ihana pieni räpytteli jalkojen ja käsien alkuja, suurimmaksi osaksi pieni vain nukkui <3 Sydän löi vilkkaasti!

Tänään varailin myös nt-ultran, joka olisi 19.12. Nyt jaksaa odotella ultraan asti kun on nähnyt taas pienokaisen voivan hyvin.

Virallinen ultra

Keskiviikkona meillä oli se virallinen ultra. Sielä se pikkuinen (10mm) pötkötteli, vastasi viikkoja 7+3, punktiosta laskettuna 7+2. Sain luvan soittaa neuvolaan ja ensimmäinen aika olisikin sitten 27.11 :) Seuraava ultra (virallinen) onkin sitten niskapoimu joulukuun lopulla, toki käyn aiemminkin joko itse ultrailemassa tai työkaverin ultrauksessa ;)

Pahoinvointi nosti päätään viime viikonloppuna, lähinnä iltapainoitteista yökötystä. En tiedä, jätänkö liian pitkän välin seuraavaan ateriaan, hmm.. Nyt yövuoroa kohti!

Ultrassa käyty. Pieni hentoinen sydän se sielä lepatti <3 hihitin niin että ihan nolotti kun anturi heilui ja haittasi näkyvyyttä. Viikon päästä vielä yksi kontrolli! Ei ole sanoja.

Pidä rakas kiinni lujasti <3

Panikointia

Eilen yövuoron jäljiltä herättyäni tunsin kouraisevan tuntemuksen alavatsalla. Seuraavan kerran vessassa käytyäni sain paperiin ruskeaa vuotoa. Olin niin paniikissa, etten tiennyt mitä tehdä. Juoksin taloa edestakaisin ja panikoin, en edes itkenyt. Minä olen aina ollut se, joka sanoo muille työnsä puolesta että "niukka vuotoa alkuraskaudessa on ihan normaalia". Kipua ei ollut, tuhrua tuli muutaman kerran paperiin eilen mutta ei edes siteeseen asti. Tänään vatsa on ollut outo, jotain täällä sisällä nyt tapahtuu.

Soitin polille ja pääsen kahden tunnin päästä ultraan. Palaan asiaan!

Ulraääni varattu

Soitin tänään poliklinikalle varatakseni uä-ajan. Olisin saanut jo perjantaille mutta haluan pelata varman päälle ja menen sinne ensi viikon maanantaina. Silloin viikkoja olisi kasassa seitsemän. Joten taas odotellaan mutta en valita :)

Polin hoitaja kysyi, miten olen voinut ja onko ollut oireita. No, siinäpä se :/! Oikeastaan ei ole mitään muutakuin väsymys ja lugesteronien lopetuksen jälkeen tissikipukin on vaimentunut ihan selvästi. Viime yönä töissä nivuseen tuikki ikävästi, ei kuitenkaan niin että lääkettä olisin tarvinnut. No, okei myös ikenien punoitus ja veristely on myös. Tulihan noita mutta missä se kuvotus on?

On hassua kun en tajua tätä raskautta vielä, monta kertaa havahdun siihen että tässä sitä nyt ollaan RASKAANA! Olen myös nähnyt keskenmenoista unia (en itseni vaan muiden), kamalaa!! Itsesuojeluvaisto on huipussaan, silti uskon että tämä jatkuu onnellisesti.

Mutta ei auta kun odotella pitkä viikko (edelleenkään en valita) :)